bannattu kissa, kävi nimittäin eilen iltapäivällä näin: olimme takapihalla kaikki (minä, kissat, se toinen kaksijalkainen) ja täysin ajatuksissani avasin takapihan portin. Avasin sen itselleni, enkä tietenkään ajatellut, että kukaan muu käyttäisi reittiä hyväkseen, ehei. Sillä hetkellä ajattelin a) tulevaa työpaikkaa b) sitä saanko toukokuun loppuun mennessä yhden paperisodan tehdyksi c) mitä kirjoittaisin Vihan päivät -näytöksestä d) onko portin toisella puolen kukkapenkissä harson alla kasvillisuutta hengissä e) pitäisikö jääkaapissa puoli viikkoa jääsköttyneistä kahdesta perunasta oikeasti tehdä jotain (vai heittää menemään) f) miten taas tänäänkin olen aktiivisesti välttänyt sen oman epämääräisen käsikirjoituksen kirjoittamista yhtään tiistaista pitemmälle. Kenties ajatuksissa oli vielä jotain muutakin, kuten sitä, että farkut tuntuivat epämukavasti valuvan lanteille ja niitä piti nostaa vyölenksuista kaksin käsin.

Samalla kun ajattelin noita kaikkia (enkä ollut yhtään perillä siitä, mitä tapahtuu juuri nyt), syöksyi Vieteri avaamastani portista vapauteen.

Voi että se juoksi! Tuhatta ja sataa, häntä pystyssä.

Tuossa takapihan pensasaitojen takana on suora laukkarata silkkaa nurmikkoa, pituus kai sata metriä. Siinä se kissa kiihdytteli ja minä katselin. Ei puhettakaan että se olisi antanut ottaa itsensä kiinni. Kävi se kyllä niissä takapihan harsonalaisissa kukkapenkeissä pissalla ja möyri sipuleja päivänvaloon, mutta jos sitä lähestyi, se syöksyi käsien ulottuvilta  takaisin baanalle. Se kiipesi koivuunkin moukumaan niin matalalle ja äkisti, ettei sitä sieltä puusta saanut kiinni.

Kun kaikki muut karvaiset oli teljetty sisätiloihin, raksupussia rapisteltu pihalla ja neiti laukkonut ees taas ainakin kolme varttia, tuli neitille kai nälkä. Tai ainakin se päätti tulla aivan itse portista sisään, aidatulle alueelle.

Siitä se oli melkein helppo toimittaa sisätiloihin. ('Melkein helppo' tarkoittaa tässä yhteydessä, että Vieteri ehti jo loikata aidan harjalle ja melkein vapauteen, mutta se toinen kaksijalkainen sai Vieterin hännästä kiinni ja pitempi karkumatka epäonnistui.)

Ja nyt kissa on siis bannissa, porttikielto takapihalle. Kaikki muut pääsevät ulos, mutta ne kaikki muut eivät yritäkään loikkia aidan ylitse, alitse tai portista avarammille alueille. Ne muut eivät myöskään mourua täällä sisällä tai kulje ikkunasta toiseen maukumassa.

Muuten, sieltä kukkapenkistä harson alta paljastui krookuksia täydessä kukassa.