uusimman jälkeen lukemisen suhteen jonkinlaiseen jumiin. Jo viikko sitten lopetin romaanin lukemisen, mutta vieläkään en osaa tarttua uuteen kirjaan. Olisi kyllä mielenkiintoisia ehdokkaita, mutta en vain saa aloitettua. Se yli kahdeksansataa sivua taisi tällä kertaa tarkoitta, että lukukiintiö täyttyi ja ylittyi.

Ulkokirjalliset sivuseikatkin vaikuttavat: olen kuun alusta aloittamassa ihan outoa ja hyvin mielenkiintoista työpätkää kaukana täältä ja se synnyttää mielessä kaikenmoisia ajatelmia.

On perin koomista, että vaikka pidän itseäni epäliikkuvana, mieluusti tiettyyn paikkaan asettuvana, hitaana sopeutumaan muutoksiin jne, niin vähän väliä löydän itseni tilanteista, joissa olen jossain hevonkuusessa vuokraamassa asuntoa. No, tällä kertaa on kyse pelkästä tilapäisestä kakkoskatoksesta,  mutta silti. En tajua, miten esimerkiksi se toinen kaksijalkainen - joka tässä samassa taloudessa asustaa - on onnistunut asumaan koko ikänsä samalla paikkakunnalla (miinus runsaan vuoden ulkomaanekskursiota vuonna jotakin). Käsittämätöntä.

Pitäisi pakata mukaan jokin virtuaali-Vieteri. Muuten tulee ikävä! Kissat eivät osaa edes puhua puhelimessa... ainakaan toistaiseksi.