ajatusyhteydet vielä tärkeämpiä kuin kulkuyhteydet. Pimenoff liittää hetkessä toisiinsa Michael Jacksonin vauvanriiputuskohtauksen, ihmissalakuljettajien merikelvottomaan alukseen sullomat afrikkalaispakolaiset, Pohjois-Amerikan intiaanien potlachin ja Fernando Pessoan. Heikompaa huimaisi.

Ilman yhteyksiä olisi vain pirstaleita siellä täällä, jäsentymättömiä. Vaan voiko yhteyksiä olla liikaa, niin paljon että yhteydet alkavat hämärtyä ja merkitykset hukkua. Pimenoffin päähenkilö ainakin on hukassa ja humanisti. Hän ei haluaisi lisää yhteyksiä, hän haluaisi lähinnä syödä ja nukkua.

Ilman yhteyksien näkemisen kykyä olisi ilman sekä karttaa että kompassia.C:n henkilöt puhuvat cross mappingista (hm, huvikseni googletin sanaparin, ja näemmä se on olemassa, tosin eri merkityksessä kuin kirjassa), väittävät, että minkä tahansa vieraan paikan havainnoinnissa auttaa minkä tahansa paikan kartta. Oikean kartan kanssa ihminen kulkee laput silmillä päämääräänsä eikä näe sitä mitä ympärillä on, väärä toimii tehokkaammin, se pakottaa törmäilemään rakennuksiin ja umpikujiin.