olen tärvännyt tätä päivää pyörimällä siellä sun täällä netissä. Yleistä koneelle jumittumista olen itselleni selittänyt sillä, että minähän lupasin käydä valokuvatorstaissa näin päivällä päivittämässä kolmannen haasteen osallistujalistaa, mutta aikas kauas olen välillä eksynyt blogeja vilkuillessani. Viime käänteissä alkoi jokseenkin ahdistaa, kun päädyin tähän  blogirinkiin.

Lihavuus, laihuus, syöminen ja paino sattuvat kiinnostamaan. Tajuan vallan hyvin, jos ykkösellä, kasilla tai ysillä alkava vaakalukema ahdistaa ihmistä. Ei sen ahdistuksen tarvitse olla edes psyykkistä laatua, riittää kun kävelee ylämäkeen kauppakassin kanssa.

Mutta ahdistaa sivusta seurata, kun jotkut ovat ruumiinkuvansa kanssa perin pohjin vinksallaan. Siis raportoivat päivästä toiseen satojen grammojen tarkkuudella painonsa, kertovat päivän syömiset ja niiden sisältämät kalorimäärät, laskevat paljonko energiaa juuri tänään on kulunut kuntosalilla ja spinningissä ja aerobickissä ja ovat huolestuneita, kun kohta on tiedossa peräti juhlat, joihin on tulossa vain selluliitittomia ihmisiä (naisia kai, miesten selluliitista ei kukaan ole ikinä puuhunut). Jessus. Silkkaa matematiikkaa koko oleminen ja arvioitavana olemista, mukamas. Ja se kauhea paino, se on tietysti joko viitosella tai kuutosella alkavissa luvuissa.

Eli ulkopuolinen ei ymmärrä, mitä ihmettä oikein vouhkataan. Miksi. Ketä ja mitä se hyödyttää. Ihan niin kuin en ole ymmärtänyt niitä tietyntyyppisiä naisihmisiä, vaatekoko korkeintaan 40, jotka lounas- tai kahvipöydässä istuessaan väen väkisin haluavat keskustella dieeteistä ja painosta ja siitä, miten pitäisi saada viisi kiloa pudotettua.

No jokin ilo tästäkin nettikierroksesta oli. Gracen blogista (joka ei ole noita 'söin-tänään-kaksi-palaa-ruisleipää-ja-lautasellisen-kalakeittoa' -luetelmia) löysin linkin videoon, jossa TTÜ Akadeemiline Meeskoor laulaa Hard Rock Hallelujaata. Hii.