Sattuipa lapsena eräänä p13-päivänä niin, että tuli kymppi kokeista,
ylimääräistä rahaa ja yllätysvieraita, joten sain syyn kääntää
p13-uskon nurin niskoin: ajattelin että juuri p13 olisi minun
onnnenpäiväni, koska se kerran on muiden ihmisten epäonnen päivä.
Nyt ollaan jo myöhäisiltapäivässä, enkä vielä ole saanut todisteita perjantain
ja 13. päivän erityisestä onnekkuudesta tai onnettomuudesta. Ehkä
tilanne on onnistuneiden torjuntatoimien ansiota: ruokatauolla koputimme kaikki naiset puupöytää, jottemme teloisi raajojamme
(sivutiet ja parkkipaikat ovat yhtä jääkenttää).
Päädyin huvikseni goolettelemaan p13-tietoa. Jos en tänään olisi p13-pelkojen takia
pystynyt poistumaan kotoani, kärsisin paraskevidekatriafobiasta.
(Kokeilkaapa sanoa tuo sana ääneen ja nopeasti... parkse parakse
paksevidekateri...pöh.) Perjantaita on pidetty viikonpäivistä
epäonnisimpana, esimerkiksi laivoja
ei ole haluttu laskea vesille, perjantaisin on toimeenpantu julkisia
teloituksia ja Jeesuksen ristiinnaulitseminenkin osuu perjantaille.
Luvun 13 huonoa kaikua selitetään esim. viimeiselle ehtoolliselle
osallistuneiden lukumäärällä tai ihmiskunnan varhaishistorialla, jossa
laskutaito loppui sormien ja varpaitten jälkeen ja luku 13 oli jo
käsittämättömän iso. Ilmankos p13-yhdistelmä on aivan mahdottoman
pahaenteinen. Wikipedia
väittää, että taikausko liittyisi Ranskan kuningas Filip IV Kauniin
temppeliherrojen ritarikunnalle lähettämään kirjeeseen, jonka sai avata
13. syyskuuta 1307.
Mutta mutta... Mayoille luku 13 on ollut onnen numero, sillä he uskoivat taivaita olevan 13. Wau. 13 taivasta. Ajatelkaas.
perjantai, 13. tammikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.