Sattuipa lapsena eräänä p13-päivänä niin, että tuli kymppi kokeista, ylimääräistä rahaa ja yllätysvieraita, joten sain syyn kääntää p13-uskon nurin niskoin: ajattelin että juuri p13 olisi minun onnnenpäiväni, koska se kerran on muiden ihmisten epäonnen päivä.

Nyt ollaan jo myöhäisiltapäivässä, enkä vielä ole saanut todisteita perjantain ja 13. päivän erityisestä onnekkuudesta tai onnettomuudesta. Ehkä tilanne on onnistuneiden torjuntatoimien ansiota: ruokatauolla koputimme kaikki naiset puupöytää, jottemme teloisi raajojamme (sivutiet ja parkkipaikat ovat yhtä jääkenttää).

Päädyin huvikseni goolettelemaan p13-tietoa. Jos en  tänään olisi p13-pelkojen takia pystynyt poistumaan kotoani, kärsisin paraskevidekatriafobiasta. (Kokeilkaapa sanoa tuo sana ääneen ja nopeasti... parkse parakse paksevidekateri...pöh.) Perjantaita on pidetty viikonpäivistä epäonnisimpana, esimerkiksi laivoja ei ole haluttu laskea vesille, perjantaisin on toimeenpantu julkisia teloituksia ja Jeesuksen ristiinnaulitseminenkin osuu perjantaille. Luvun 13 huonoa kaikua selitetään esim. viimeiselle ehtoolliselle osallistuneiden lukumäärällä tai ihmiskunnan varhaishistorialla, jossa laskutaito loppui sormien ja varpaitten jälkeen ja luku 13 oli jo käsittämättömän iso.  Ilmankos p13-yhdistelmä on aivan mahdottoman pahaenteinen. Wikipedia väittää, että taikausko liittyisi Ranskan kuningas Filip IV Kauniin temppeliherrojen ritarikunnalle lähettämään kirjeeseen, jonka sai avata 13. syyskuuta 1307.

Mutta mutta... Mayoille luku 13 on ollut onnen numero, sillä he uskoivat taivaita olevan 13. Wau. 13 taivasta. Ajatelkaas.