ettei ennätä mitään. (Mitään = näittenkin sivujen päivittäminen ja lukeminen plus muu sentapainen toiminta.)

Viikon myöhässä päivitin tuohon tänään-laatikkoon uuden levyn, jonka tosiaan ostin jo viime tiistaina ja jota olen siitä lähtien renkuttanut erinäisissä musiikkisoittimissa. Hyvä on. Oikein hyvä. Ja Piispa Henrikin sormikin on oikein hyvä - kunhan vaan saisin sen taas avattua ja jatkaisin siltä sivulta, johon toissa viikonloppuna jäin.

Oksasen kirjojen lukeminen/katseleminen saa aikaan sivuvaikutuksia: on pakottava tarve piirtää ja mielessä on kuvia enemmän kuin sanoja. Harvinaista. Kovin moneksi kuvaksi se tarve ei toistaiseksi ole purkautunut. Tarvitsisin ihan tyhjää aikaa, sitä jolloin ei tarvitsisi olla kohta menossa johonkin tai juuri tulossa jostakin tai miettimässä sitä tulevaa tai jo ollutta. Ja tämä sukkiasyövä itsekriitikko taas, se jupisee että pitäisi joko tehdä jotakin järkevää tai sitten pitäisi tehdä mestariteoksia (vain nobeltasoa sille, kiitos).

Siis voisihan sen tekemisajan vain päättää itsekseen ja ottaa. Voisi! Voisiko?