eilen, otteita valppaasta söpöilystä tässä ja toisaalla rennommasta. Ulkoiselta olemukseltaan se neitokainen on muuten niin peruskissan oloinen, että välillä epäilen sen käyvän salaa kuvauttamassa itseään katteja käsitteleviin tietoteoksiin. Vähintään joka viidennellä sivulla kurkistaa: Vieteri!

Perjantaina Vieterin keväthuuma ei ollut yhtä söpöä sävyä. Yritti ipana karata, tai ainakin aikomus oli vakaa. Onneksi harkinta oli niin pitkää ja harrasta, ettei Luken tarvinnut kuin ojentaa kätensä ja poimia  naapurin puolelle tähyävä kissa aidan kotoisammalle puolelle. Raukka ehti juuri tajuta, että kokonainen avara maailma, heinikko, naapurin kukkapenkki ja ties mitä kivaa odottaa siellä kauempana.

Hmm. Mitä traumoja mahdoin Vieterille aiheuttaa, kun telkesin sen makuuhuoneeseen? Se miukui oven takana yli tunnin. Matkan varrella kaatui paperiroskis ja oven ali tuli eteiseen epämääräistä rojua, esimerkiksi jokin nippeli, jota epäilin sen toisen kaksijalkaisen avustuksella pyörän venttiilin osaksi.

Hapy end. Vieteri pääsi arestista, eikä se toistaiseksi ole karannut naapuriin.