jotain Lahjakkaasta Herra Ripleytä, tietäisin onko Lahjakkaalla Anu Lovackilla jotain muutakin yhteistä arvon herran kanssa kuin rimmaava nimi.

Takakansi sanoo: traaginen saippuaooppera lähiöalkoholistien elämästä. Hjuu. Se toinen kaksijalkainen luki Anu Lovackin ensin, ja raportoi että kirjassa ilmestyy täysi tai puolitäysi suomiviinapullo sopivasti käänteeseen kuin käänteeseen. Englantilaiset juovat teetä, nämä tässä suomiviinaa. Arkipäiväistä ja välttämätöntä, ainakin jos on pudonnut suoraan kapakkaan eikä odotettavissa ole enää suuriakaan muutoksia ennen kuolemaa, kuten eräs Soili tilanteen määrittelee ja tarjoilee kamomillateetä, suomiviinalla terästettynä, tietysti.

Join viinaa. Soili soitti, että hänkin juo viinaa. Samoin Robert sekä Marianne joivat kuulemma viinaa. Mahdollisesti myös Aaron Sinkkonen oli retkahtanut juomaan viinaa. Ihana rauha laskeutui meidän elukoiden mieliin ja viheliäisiin elämiimme.

Tulee samanlainen olo kuin kuunnellessa hilpeänherttaista biisiä, jossa tarina on melodian vastakohta. Tänään taustamusiikkina soinut Belle and Sebastian hallitsee sen:

He raped me in the chalet lines
I had just said no for the final time
Although it’s last month it’s like yesterday
I missed my time, I don’t think I could stand
To take the test, I’m feeling sick
Fuck this, I’ve felt like this for a week
I’d put a knife right into his eyes
My friend can’t see
She asks me why I don’t
Tell the law
Oh what’s the fucking point at all
(The Chalet line)

Ja mitenkä tuo äskeinen pätkä liittyy romaaniin? Ei niin mitenkään, jos tyylilajia ei lasketa.

Se toinen kaksijalkainen epäili, että Marttila saa kaikesta aikaan komediaa tai vähintään salanaurua.

Vitsit mä haluaisin oppia, miten se tehdään. Nauru. Tragikomedia on paras mahdollinen laji, joku viisas on sanonut, että "komedia on tragenidan jaloin muoto, sillä siinä on ajatus lohdusta".

Amen. En nyt viitsi narista tietyistä epätäydellisyyksistä rakenteessa, kun olen kertakaikkisen ihastunut traagisen ja koomisen yhdistelmään, jossa eräs vetää turpaan kettupuuhkalla ja toinen näkee painajaisia irtileikatusta säärestä pakastimessa ja kolmas, tamperelainen nakkikioskimiehes, on hänkin juuri saanut kirjeen Anu Lovackilta.