vaikka en vieläkään ole saanut tehtyä sitä neljättä viikkoa roikkuvaa pakollista virallisten paperien ja yhden lomakkeen täyttöoperaatiota. Luullakseni olen sentään hankkinut kaikki tarvittavat paperit ja otattanut valokopiot myös (miinus sitä yhtä, jonka tiedän lojuvan jossakin hukassa).

Se virallisen lomakkeen täytön lykkääminen on silkkaa toiveajattelua: odottelen että hukkapiilo-a4-arkki ilmoittelisi itsestään. Minun puolestani se voisi vaikkapa viheltää Kwai-joen siltaa tai muuten vain mölistä. Naukumista en suosittele, se voisi jäädä kokonaan huomaamatta.

Sitä voi tulla onnelliseksi myös siitä, kun luulee hukanneensa jotakin ja sitten löytää kohtuullisen vaivattomasti. Ruokakauppareissun alkumetreillä huomasin että sormus on kadoksissa. Havainnosta seurasi tiettyä sisäistä marmatusta, vastahan olin kuukausia elänyt hukkaamatta avaimia, lompakkoa, pankki- tai bussikortteja tai muita henkilökohtaisia pikkuobjekteja ainakaan kovin pysyvästi. Normaalin hukkaustahtini mukaan olisi jo aika hukata muutakin kuin yksi a4-arkki. Kihlasormus olisi oikein sopiva hukattava, etenkin sellaisella reitillä, joka on kulkenut roskasäiliöiden kautta.

Olen useamman kerran ollut mielestäni hukannut koko sormuksen - tästä voisi tietysti tehdä järeitä kyökkipsykologisia tulkintoja.

Löytyihän se tänäänkin, jopa tolkullisesta paikasta, wc:n peilihyllyltä.

Onnistuin iltapäivällä jumiintumaan peliin, jossa ammutaan lehmiä, kanoja ja muita viattomia luontokappaleita katapultilla vihulaisia päin. Monty Python vetoaa minuun näemmä myös pelin muodossa. Siinä sivussa huijasin itseäni ja kirjoitin pari sivua jotakin ihan omaa. Haa! Lisää tällaista tekniikkaa...