taidan ruveta kokonaan söpöksi, kun kerran kanssabloggari Valpuri sanoi lukemuksia söpöksi ja se toinen kaksijalkainen taas tokaisi "wau pinkkiä". Riittääköhän pelkästään söpö nettiolemus, vai pitäiskö satsata ulkoiseenkin habitukseen? Hrm. Luke voisi lähinnä harkita  kampaajalla käyntiä. Viime kerrasta taitaa olla  yli vuosi, sillä kampaajat harvemmin tyytyvät vain leikkaamaan hiuksia, tavallisesti ne vaativat myös keskustelua päivänpolttavista kysymyksistä - esim. linnan juhlista, euroviisuista tai mattijamervijulkimoitten uusimmista tempuista - tai sitten henk. koht. avautumisia ihmissuhteitten saralla. Jälkimmäinen keskustelunaihe olisi kai muuten ookoo, mutta Luke ei tahtoisi avautua yhtään kenellekään, joka heiluu Luken ympärillä ultraterävät sakset tanassa. Siispä Luke suosii hiusten k a s v a t t a m i s t a , vaikkei mitään muuta (tai muita) suostuisikaan kasvattamaan.

Luke voisi myös harkita söpön kylpytakin ostamista. Viimeksi eilen  kävin taloyhtiön lenkkisaunassa ja tajusin taas pukuhuoneessa, etteivät farkut ole paras mahdollinen asu kuumannihkeälle iholle. Mutta olen onnettomassa kahden kylpytakin loukussa: molempia inhoan (ja inhotuksen takia ne molemmat ovat käyttämättömiä ja ehjiä). Molemmat olen saanut lahjaksi kysymättä ja pyytämättä, molemmat ovat jokseenkin vääränkokoisia ja niin... kumpaakaan en saa käytettyä, vaan päädyn äheltämään niitä farkkuja jalkaan ja kiroamaan sitä, että voi kun olisi kiva kylpytakki.

Puolivahingossa päädyn moderointituuraamaan  valokuvatorstaita ja samaan aikaan avautunutta runotorstaita, vaikka jälkimmäisessä taidan olla sanomatta mitään. Suhteeni runoihin on vähintäänkin yhtä vaikea kuin eräisiin sukulaisiin. Molemmat aiheuttavat tiettyä sanojen katoamista ja hämmentäviä olotiloja. Olisi kyllä kiva, jos nuo luovat blogit saisivat tuulta siipiensä alle. Englanniksi löytyy ties minkälaisia valokuva-, maalaus- runoblogiryhmiä, suomeksi ei montakaan. Laiskana ihmisenä Luke ei jaksa keskivertoenglannillaan seurailla niitä, jospas suomeksi sitten...