Luken luola

Hus, pois täältä!

2008-10-10T23:09:01+03:00

Olen muuttanut toisaanne, siis tänne. Ja myöhemmin myös tänne.

Muutto oli tarkoitus tehdä hiukan iloisemmissa merkeissä, lähinnä vaan jupisten siitä, miten en tykkää Alma Median lehtiin pullahtaneista lausunnoista, mutta juuri nyt en tee muuta kuin hiukan pyyhin pölyjä virtuaalista paperipinosta ja suren kissaa.

(Tulipa tuosta äskeisestä virkkeestä älytön ja mutkikkaasti muotoiltu - olkoon silti.)

Kissanruokaa munakupissa ja muuta mukavata

2008-08-06T11:03:00+03:00

Eilen palattiin maalta. Väsyttävä reissu (tai sitten poden töitten aiheuttaman jännityksen laukeamista), päätä särkee ja nenä vuotaa. Eikä minulla mitään, miehellä on oikea käsi turvoksissa ja purtuna, päässä ampiaispistoja. Autosta taas on tuulilasi säröillä.

Pieniä suvantokohtia lukuun ottamatta oli jatkuva kissastressi. Nuo meidän katit eivät suostuneet käyttäytymään ihmisten mielen mukaan. Toiseksi nuorimmalle iski jokin psykoottinen kohtaus (? voiko eläimellä olla psykoosi, riittääkö sen mielessä tilaa?). Ensin se kyhjötti liki vuorokauden sisällä sängyn alla, eikä näyttäytynyt meille tai käynyt syömässä. Yöllä heräsin huussiin ja Urho (se kissa) oli hereillä myös: halusi kovin hanakasti pihamaalle. Päästin sen ulos (ei minunkaan pääni paljon pelannut).

Kissaa ei sitten näkynyt puoleentoista vuorokauteen. Vilahdukselta se näyttäytyi tähystämässä kiviaidan päällä, mutta painui piiloon aina kun ihminen yritti tulla lähelle. Se suhtautui meihin kuin vihollisiin.

Maanantaina olimme sen verran hepulissa miehen kanssa, että päätimme jahdata Urhon esiin. ("Eihän se ole syönytkään mitään! Mitä jos se kököttää piilossa lähtöpäivään asti ja vielä kauemminkin?") Jäljet johtivat samaiseen kiviaitaan. Kiviaidassa oli kissanmentävä onkalo, sisuksista ei erottanut kuin pelkkää mustaa. Mies ruuvasi auton sisäpeilin irti ja varmisti peili-lamppu -yhdistelmällä: Urho kökki luolassa.

Seuraavaksi tuli houkuttelun vuoro. Munakuppiin kissanmössöä, kuppi onkaloon ja odotusta. Ei mitään. Sitten sidottiin jonkun kissan tappama hiiri kengännauhaan ja vedettiin sitä onkalon suulla. Ei vieläkään mitään. Suunniteltiin veden kaatoa onkaloon tai kivien siirtelyä onkalon päältä.

Kivien siirtely toteutettiin. Seisoin passissa onkalolla, kun Urho syöksyi esiin. Se on paksu puolitoistavuotias laiskiainen kotioloissa, mutta liikkui silloin kuin salama. En ehtinyt reagoida mitenkään.

Urho ehti piiloutua vajan alle, ja siellä se kökki seuraavat tunnit. Iltapuolella kyllästyimme ja aloimme hätyyttää sitä liikkeelle (taas sama yritelmä, mies hätyytti ja minä koitin ottaa koppia). Ja taas kissa porhalsi karkuun.

Seurasi epäjärjestelmällistä singahtelua kissan perässä. Lopulta Urho hölmöyksissään juoksi vajan päätyhuoneeseen. Siinä sivussa vajan räystäällä pesivät ampiaiset hermostuivat ja hyökkivät kimppuun. Mies meni kopittamaan Urhoa ja Urho käyttäytyi kuin sitä olisi tapettu: se iski hampaat miehen käteen ja heittäytyi vajan ovea päin. Seisoin ulkona, ujutin miehelle työhanskat oven yläpienan välistä sen jälkeen kun Urho oli ensimmäistä kertaa purrut. Se puri hanskojen läpi vielä lisää.

Kuljetuskopassa (matka vajasta mökkiin) kissa oli ylirauhallinen. Sisällä se meni taas sängyn alle ja kyhjötti siellä eiliseen lähtöön asti.

Alkuperäinen ajatelma oli startata alkuiltapäivällä kaupunkiin. Lähtöpäivän aamuna meillä oli kaksi kissaa teillä tietymättömillä.Vieterin olin päästänyt ulos aamukuudelta, ja yleensä se tulee muutaman tunnin päästä syömään. Tällä kertaa ei tullut. Tällä kertaa kuulin iltapäivällä huussin likeisestä pöpeliköstä kissan naukua. Tarkemmalla tarkastelulla siellä huusi Vieteri. Se nökötti matalan jätepuukasan päällä ja huusi. Kun se näki minut, se kiipesi olkapäälleni ja takertui villatakkiin kiinni, aloitti hirmuisen kehräyskiehnäyksen, eikä hellittänyt ennen kuin oltiin mökin ovella.

Vanhaherra kolli oli se viimeinen piiloutuja. Mies keksi iltapuolella viiden maissa kävellä vadelmapuskien läpi. Kissa kökötti siellä hyvin tyytyväisenä.

Seuraavaksi mies yritti kiinnittää sitä auton sisäpeiliä paikoilleen. Seuraus: tuulilasi säröillä (eli aiemmin paikattu särö otti ja piirusti harottavan tähtipiirroksen keskelle lasia). Kellokin oli jo liki seitsemän illalla - se siitä alkuiltapäivästä.

Tarkoitus oli mökkiretkeillä vielä toistekin tämän loman aikana. Ensimmäinen kerta otti aika koville.

Käynpä tässä kääntymässä

2008-06-19T00:07:00+03:00

ja raportoin, että Mäkinen on taas päässyt Flickriin. (Vaikka tuolla se puuhaa, takanani lattialla, jotakin rapisevaa tassuissa.)

Meillä on nyt viisikko,

2008-05-27T22:26:00+03:00

ja viides jäsen, Mäkinen, poseeraa tässä:

Mäkisellä on suorastaan pelottavan tarkat tiedot iso-isovanhemmistaan ja vähintäänkin singerin kokoinen kehruukone sisuksissaan.

Ikää 3 kk. Tämänhetkinen sijaintipaikka runkopatjasängyn alunen. Tämä ja muut flickrin kuvat on otettu eilen ja tänään, kun herra rohkaistui hetkeksi siirtymään patjan alta pois.

Tästä lähtien

2008-04-01T22:38:00+03:00

päivitän tätä taas ihan jokainen päivä...

Tuon uskovat voivat vapaasti käydä hakemassa silliä ja kuravettä sisäiseen käyttöön.

Linkitän nyt tänne kumminkin kissa-animaation. Ja raportoin, että kissalandian tasapaino järkkyi eilen pahasti, kun se toinen kaksijalkainen toi kotiin uuden lelun, sellaisen muovihärpäkkeen, joka painalluksesta tuikuttaa pientä punaista laservaloa. Urho jahtasi eilen pientä pistettä niin täpinässä, että se sai jonkin hyperventilointikohtauksen (tai siltä huohotus ihmissilmin katsottuna näytti). Piti piilottaa lelu ja lopettaa leikki. Tänään on otettu uusiksi, mutta hiukan rauhallisemmin. Urho oli kyllä edelleen yhtä pöhkönä, mutta ei huohottanut.

Kaikkia turhakkeita... kissoille. Hih.

Kurssiohjelma

2008-02-08T21:35:00+02:00

tälle keväälle syntyi Valpurin innoittamana:

Tietotekniikkaa tumpeloille internet-ohjaajille
Kurssilla käydään läpi arkipäiväisiä ongelmatilanteita (esim. miten selvitä sähköisen työpaikkahakemuksen lähettämisestä). Mahdollisuuksien mukaan myös haastavampia harjoituksia - esim. simuloituja asiakaspalvelutilaisuuksia, joissa selvitetään, mistä oikeasti on kysymys, kun asiakkaan se joku juttu on jossakin kansiossa jollakin nimellä, ehkä, kenties. Niin ja siinä näytöllä vilahteli jotain, kun se juttu tallentui.

Näin päivität pääsi - turhan muistitiedon ja haitallisten uskomusten poistokurssi
Kurssilla nollataan mielestä joutavanpäiväiset mielleyhtymät, erityisesti ne jotka alkavat sanoilla: En minä koskaan... ja Mutku kummiski tää aina...

Arkiaamujen askareet
Keskitytään lähinnä kahvinkeittimen käytön pikanikseihin ja kissojen (tai muiden lemmikkieläinten) ruokinnan järjestelyyn. Tunnuslause: kaksi kissaa kainalossa on parempi kuin katti väärällä kupilla.

Henkilökohtaisen vainun kehittämiskurssi (yhteistyössä humanistisen höpsismin laitoksen kanssa)
Opetellaan löytämään tuoreiden romaanien, elokuvien, levyjen, taidenäyttelyiden, teatteriesitysten ja muiden kulttuurituotteitten joukosta juuri ne kunkin kurssilaisen kannalta merkittävimmät. Ei enää vain puoliväliin luettuja kirjoja! Ei kiusaannuttavia leffakokemuksia! Tämä kurssi kehittää pettämättömän vainun!

Pienten tekojen rohkaisukurssi
Oletko jo kuukausia miettinyt kampaamoajan varaamista? Etkö saa soitettua sitä tarpeellista puolivuotispuhelua vanhalle Fylli-tädille? Vältteletkö ruokakaupan palvelutiskillä asioimista? Pitäisikö hankkia uudet talvikengät, mutta et vaan saa aikaiseksi? Kurssilla keskitytään itserohkaisuun ja opetellaan ottamaan se ratkaiseva ensimmäinen askel.

Sisäisen itsekriitikon koulutuspäivät (yhteensä neljä viikonloppua, väliaikoina kotiharjoituksia)
Tule mukaan muuttumaan! Näillä koulutuspäivillä jokainen kurssilainen saa henkilökohtaisen hops:in. Sen avulla sisäinen itsekriitikko regressoidaan menneisyyteen.Samalla kriitikon ilkeät ominaisuudet poistuvat ja jäljelle jää leikkisä lapsi.

Vakuuttavan kielenkäytön abc
Kurssin jälkeen osaat käyttää imperatiivia ja kulloiseenkin tilanteeseen sopivaa idiolektiä. Opit luontevasti karsimaan puheestasi "Must tuntuu et me voitais hei" -tyyppiset ilmaukset.

Niin, ja näiden kurssien lisäksi ilmoittaudun kuunteluoppilaaksi Näin panet naamaasi meikkiä niin että muutos on parempaan päin eikä siinä kestä yli kolmea minuuttia -kurssille, jos se tosiaan sisältää vain alkeistason terminologiaa (Tosikko lupaa näin).

Taatelien kosto

2008-02-01T10:22:00+02:00

oli eilen illalla hirmuinen.

Loppupostauksen selittelen ensimmäistä lausetta. Sen voisi ilmaista ihan toisinkin: omaa huolimattomuuttani jouduin klassiseen kotitapaturmaan, jonka seurauksena istun tässä koneella ja harjoittelen 9-sormijärjestelmää.

Minulla on omituisia ruokamieltymyksiä. Viime kuukaudet olen ollut taatelihimon vallassa. Kaikki taatelit kelpaavat, jopa ne kuutionmalliseksi ruskeaksi briketiksi puristetut, jotka on tarkoitettu leivontaan.

Käyn puolihuolimattomasti veistelemässä suupaloja taatelibriketistä aina kun siltä tuntuu. Esimerkiksi eilen illalla tuntui - olin palannut töistä vasta yhdeksän korvilla, olin yhtä aikaa väsynyt ja ylivirkeä ja himoitsin makeaa.

Menin siis briketille aikomuksenani leikata siitä pari suupalaa. Laiskana ihmisenä en kaivanut leikkuulautaa esille. Otin juuresveitsen käteen ja toiseen käteen taatelibriketin. Kyllähän minä nyt leikkuulautana toimin.

Sehän pomppasi! Veitsi nimittäin. Terän tielle osui vasemman käden keskisormi. Oli melko hullua nähdä liki irtonainen pala sormea lillumassa veitsen terällä. Hetken ajattelin ihan järkeviä: kas, kohta varmaan sattuu. Tarttis ehkä hälyttää se toinen kaksijalkainen apuun. Lähtikö multa nyt sormesta palanen kokonaan?

Järkevien ajatusten jälkeen kävelin sohvan taakse. Sohvalla se toinen kaksijalkainen katseli pahaa aavistamatta Teräsmies-elokuvaa (ihan totta!) Sanoin ehkä: Nyt taisi sattua. (Mikään kovin älyllä pilattu lause se ei ollut.) Seuraavaksi sanoin: Meinaa pettää jalat alta. (Oikeasti en sitten ruvennutkaan drama queeniksi - heikotus meni ohi, kunhan istuin alas ja vältin katsomasta, kun stk teippasi sormen hätäapusiteeseen.)

Seuraavaksi mentiinkin päivystykseen jonottamaan tikkejä. Tulipa koettua sekä päivystysvastaanotto että tikkien laitto (molempia olen tähänastisessa elämässä onnistunut välttämään). Nyt on siis sormi paketissa ja särkylääkettä veressä ja tämä päivä sairaslomaa töistä.

Sormi muistuttaa lähinnä valkoista, turpeaa toukkaa nyt. Illalla on lupa katsoa, mitä löytyy sideharsojen alta. Auts.

Mitä siitä,

2008-01-28T17:26:00+02:00

etteivät nämä tädit osaa erityisemmin laulaa, jokainen rivi ei rimmaa, eikä videon leikkauskaan ole ihan viimeisen muodin mukainen?

Tädeillä on kaikesta päätellen ollut kivaa. Ja mulla kans.

En muuten osaa matematikkaa,

2008-01-19T14:19:00+02:00

sen olen joskus aiemminkin havainnut. Jos Unelmien poikamies on 23-vuotias, niin miten hänellä on kolme pitkää suhdetta takana, mutta viimeiset kaksi vuotta hän on ollut sinkkuna?

Kohdussako se poju on seurustelunsa aloittanut?

Hiukanko olen vanha täti. Ja pitkä kans.

No mutta höh,

2008-01-17T22:41:00+02:00

en ole täällä luolassa oikein ollenkaan. Pää toimii kummallisesti, on ihan riittämiin tekemistä ja sitten piti vielä paeta tästä blogista toisaanne, kun jumiuduin rajanvetoihin siitä, mistä voin/en voi kirjoittaa.

Sinne toisaanne olen kirjoittanut vuolassanaisesti joka päivä. Niin että olen ihan kelpo bloggaaja, nih! Ainakin melkein.

Tänne piti varta vasten kirjautua, kun halusin ihmetellä Madagasgarilta löytynyttä uutta palmulajia. Siinä on sekä lupaavia että pahaenteisiä puolia: ensin se voi elellä sata vuotta muina palmuina, kunnes se eräänä päivänä päättää kukkia ja kukkiikin niin perusteellisesti, että luhistuu kukintoihinsa.

Tarinan opetus: en tiedä.