poden hammasta. Jokseenkin pitkään kesti tajuta, että suussa taitaa olla häikkää, josta tarttis tehrä numeroo. Yhden viikon perusteella itsediagnostisoin itselleni ientulehduksen (ikeniä siis jomotti ja veri tirsusi harjatessa). Toisen viikon perusteella itsediagnostisoin luulotaudin, joka yleensä edeltää ponnisteluja, jotka johtavat hammaslääkärille varattuun tarkistusaikaan.

Tänään aamupuolella havahduin. Oikeasti olin puoli neljältä yöllä herännyt lievään vihlontaan ylhäällä vasemmalla ja sen jälkeen jäänyt hereille, alkanut miettiä asioita ja asiattomuuksia, miettinyt niin että ennen seitsemää olin ylhäällä ja käynnistämässä tietokonetta ja kahvikonetta.

Kymmeneltä hammasta vihloi edelleen. Soitin hammashoidon ajanvaraukseen, kuuntelin hilpeää jonotusmusakkia minuutin, toisen, kolmannen. Pääsin palveluhenkilölle asti ja hän oli palveluhenkinen, kyseli että särkeekö kovin ja laitetaanko näihin merkintöihin "reikä".

Puolelta päivin istuin lentokonetuolissa kahden henkilön sormet suussa. Jollei olo olisi ollut fyysisesti niin epämukava, olisin saattanut nauraa, kun se lääkärihenkilö sanoi avustajalle "onpas iso reikä näin pienessä hampaassa".

Olen siis tänään päkistänyt maailmaan vallan älyttömän reiän, jota paikkaamaan tarvittiin kaksi ihmistä, minulle tuntemattomia raaka-aineita ja puoli tuntia aikaa. Viimeisimmät hammastarkistuskerrat olen ollut vähän anteeksipyytelevä, kun olen ilman isoja oireita käynyt tarkistuttamassa purukalustoa ja mitään erityistä ei ole löytynyt. Kolotuksesta päätellen nyt olen kunnon potilas.