sain nimittäin vuotuisen vanhenemispäivän lahjaksi monta viikkoa sitten Sinikka Nopolan Kyä tässä jotain häikkää o.

Tämä hämäläisosaston sanailu ja lakoninen huumori (vai onko se huumoria? pelkkiä tosiasioita?) sai minut virnuilemaan leveästi esim. liikennelaitoksen nyssessä.

Jostain kumman syystä olen viimeisen viikon aikana päätynyt kolmesti kahvilaan tai ravintolaan. Joka kerralla olen ollut ystäväseurassa, olen siis välttänyt Nopolan kuvaileman tilanteen:

"Mistä ihmiset tiätää, kuinka kauvvan niitten tarttee missäkin paikassa olla?--

Kerran mää menin kahvilaan. Mää tilasin kahvin ja join sen aika nopeesti. Sitten ei ollukkaan mitään tekemistä. Mää olin lukenu, että ihmiset rentoutuu, kun ne harrastaa kahvilaelämää. Mää oisin ollu paljon mialuummin kotona kun yksin siinä kovalla tualilla kauheessa puheensorinassa. Mää viivyin siinä noin kuus minuuttia, ja sitten mää lährin. Kahvilassa tarttee istua kyä melko kauvvan yksin, että piretään häiriintyneenä. Mää sanosin että, kaksi, kolme tuntia."